Sagan kanssa, joka ei pääse toisena vuonna, ja lisäämällä henkilökohtaisen silmän ohjelmistoonsa, Brian K. Vaughan näyttää maailman jatkuvan olla loistava ja fiksu virtuoosi sarjakuvien tarinankerronnasta.
Monumentaalisilla osumilla kuten Y: Viimeinen mies, Runaways ja Ex Machina, hänen vyönsä alla Vaughan oli mielikuvituksen titaani hyvissä ajoin ennen kuin hänen nykyiset lohkojuhlat – SAGA ja henkilökohtainen silmä – aloittivat todella juoksemisen. Vaughan on päättänyt olla sarjakuvateollisuuden edelläkävijä, ja heidän menestyksensä on leikannut polkua ja muuttaa menetelmäfaneja että sekä tekijöitä katsomaan sarjakuvia. Vaikka hän ei keksinyt luojalla sarjakuvia, Vaughan on omaksunut sen menetelmällä, jolla ei ole monilla muilla ja saavuttanut suuren menestyksen tekemällä niin.
Aiemmin tänä vuonna sävelsin tarkalleen kuinka saaga on tämän sukupolven peliä muuttanut sarjakuvaa. Jotkut ajattelevat, että Gwen Stacyn kuoleman mielessä, että menetelmä on stimuloiva, joka merkitsi sarjakuvien pronssikauden alkua, Bryan K. Vaughanin saagan mielikuvituksellinen, rohkea, sekä omituisen relatable tarinat voivat olla mahdollisesti stimuloivia Sarjakuvien luomistuottajien sukupolvi jätetään huomiotta päivättyjä ja mielivaltaisia sensuurisarjoja, jotka ohjaavat nykyään näkyviä sarjakuvia sekä tavoittamaan tähtiä.
Ikään kuin yksi vuodessa ei olisi tarpeeksi, Vaughan ryhtyi Marcos Martinin kanssa tuottaakseen erilaisen eläimen yhdessä. Vain digitaalinen, DRM-vapaa, täyspitkä sarjakuva, joka ei ole niin vallankumouksellinen kuin sinänsä ajattelee koomikoita, kuten Louis CK ja Aziz Ansari, ovat tehneet sitä muutaman vuoden ajan, mutta kun kuitenkin kun Otat huomioon “Nimeä oma hinta” -hinnoittelusuunnittelu, jota et odota Vaughanin että Martinin tekevän niin hyvin, mutta he osoittivat naysayereille, että suurin osa yleisöstä on halukas ja innostunut maksamaan sisällöstä.
Mikä erottaa Vaughanin säveltämisen? Ensinnäkin hän tekee hahmojensa viehätysvoiman vähemmän siitä, mitä he ovat kuin kuka he ovat. Sillä ei ole väliä, ovatko hänen päähenkilöt leijonat, mutanttilapset, viimeinen kaveri maapallolla vai viileät ulkomaalaiset, joissa on kuusi käsivarret tai siipiä ja taikuutta. Ne ovat epätoivoisia ja virheellisiä ja niin mielenkiintoisia. Myöskään ei haittaa, että he ovat samoin erittäin kekseliäitä käsitteitä.
Toiseksi Vaughan on käsityönsä mestari. Vuoden 2007 haastattelussa Vaughan puhuu sitoutumisestaan kolmeen ACT -juonirakenteeseen, johon länsimainen tarinankerronta kehitetään. Hänen tarinoillaan on alku, keskellä ja päättymisellä (suurimmaksi osaksi), mikä tarjoaa yleisölle käsityksen siitä, että mitä luemme, rakentaa jotain tärkeätä. Sarjakuvien tyydyttyneillä markkinoilla, jotka kustantajat kehittyvät franchiseiksi ja jotka näyttävät haluavan juoksua ikuisesti, Vaughan ei pelkää laittaa maailmaa sänkyyn, kun hahmojen tarinat ovat loppuneet. Ilmeinen kuitenkin omituisen loistava idea.
Lopuksi, samoin kuin olen todennut tämän aiemmin muissa artikkeleissa, Vaughan pitää kuitenkin sarjakuvista. Asioiden kanssa, kuten Saga ja Ex Machina, hän ei säveltä elokuvakauppaa varten. Hän käsittää tarinan, joka on olemassa pääasiassa sivulla, mikä tekee lukemiskokemuksesta paljon saumattomamman, nautinnollisemman ja jännittävän.
Brian K. Vaughan on tämän vuoden riippumaton kirjailija. Kaikki rakeista kuningas!